Arvostelut

Ei kiitos

Anna-Leena Härkösen romaaniin pohajutuva elokuva Ei kiitos on hyvää viihdykettä puoleksitoista tunniksi. Samuli Valkmanin ohjaama elokuva kertoo nelikymppisen pariskunnan hiipuvasta seksielämästä. Miten käy kun mies ei enää haluakkaan? Elokuvan aikana saa nauraa aikuisten hölmöilylle, mutta myös muihin tunteisiin pääsee loistavasti mukaan elokuvateatterin penkistä.

Matti (Ville Virtanen) ja Heli (Anu Sinisalo) lähtevät romanttiselle matkalla, jonka tarkoitus on palauttaa kipinä parisuhteeseen, ainakin Heli kuvitteli näin. Heli löytää kuitenkin avun jostakin muualta, tai jostakin muusta. Jarno (Kai Vaine) on saksaa opettavan Helin oppilas, joka esittää vihjailevia lausahduksia opettajalleen kesken oppitunnin. Heli ja Jarno päätyvät sänkyyn, useamman kerran. Monien käänteiden jälkeen Matti ja Heli löytävät onnensa ja elokuva saa onnellisen lopun.

Elokuva on aivan loistavaa viihdettä kaveriporukalle tai ehkä myös nelikymppisille pariskunnille, jotka kärsivät seksielämän ongelmista. Ei kiitos ei kuitenkaan sovi ensitreffeille, kiusallisuuden tunteelta ei voi välttyä istuessaan puolitutun vieressä. Elokuva viihdyttä ronskilla huumorillaan, sekä aikuisten todellisilla ongelmilla, jotka on esitetty nyt suorasukaisesti ja rehellisesti, huumorilla höystettynä. Myös uskottomuuteen otetaan kantaa loistavalla tyylillä, mikä lasketaan pettämiseksi, kuka sen määrittelee ja kenellä siihen on oikeus?

Parhaan roolisuorituksen toteuttaa ehdottomasti Anu Sinisalo, hänet on kuin luotu Helin rooliin. Hänestä välittyy itsenäisen naisen asema, hän vaalii oikeuksiaan lakanoiden välissä, mutta myös muilla aloilla elämässään. Puolisoaan pettävä Heli ei kuitenkaan kannusta muita tekemään samaa, hän suree sitä, mitä on tehnyt. 

Ville Virtasen roolihahmon Matin rooli jää liian vajaaksi, alkuun kaipaisi ehkä enemmän kerrontaa siitä, miksi tämä ei enää halua vaimoaan. Tästä huolimatta elokuva etenee sopivaan tahtiin ja 97 minuutin pätkään mahtuu juuri sopivasti asiaa. Antaisin elokuvalle kouluarvosanaksi 8. Ei kiitos sopii varmasti kevyksi lauantai-illan viihteeksi ihmisille, jotka osaavat suhtautua seksiin ja sen ongelmiin sopivalla määrällä huumoria.

21 tapaa pilata avioliitto

Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna vuoksenmaa sekä tuottanut Riina Hyytiä. Elokuvan ensi-ilta oli 8.2.2013

Pääosaa esittää Armi Toivanen, jonka roolihahmo Sanna Manner tekee tohtorinväitöskirjaa ihmisten tavoista pilata avioliittonsa. Hän suhtautuu kyynisesti ja epäilevästi rakkausavioliitoihin.

Sannalla on ystävä, jonka nimi on Aino (Essi Hellen). Hän on taikauskoinen ja uskoo muun muassa ikuiseen rakkauteen ja ennustamiseen radiosta. Elokuvassa Aino rakastuu Sannan työpariin, Jouniin, jota esittää Aku Hirviniemi.

Hyvien näyttelijöiden takia elokuvalta odottaa paljon. Erityisesti Aku Hirviniemen roolisuoritus kiinnostaa, sillä ei ole varmaa, pystyykö Putouksestakin tuttu koomikko vakuuttamaan ns. kunnollisessa elokuvaroolissa. Hän onnistuu kuitenkin loistavasti, kuin myös pääosanäyttelijä Armi Toivanen.

Aluksi näyttää siltä, että elokuva on puhtaasi puhtaasti komediaa, ilman sen syvällisempää tarkoitusta. Elokuvalla on kuitenkin sanoma, joka paljastuu vasta elokuvan loppupuolella.

Elokuva on kaikin puolin onnistunut, eikä esimerkiksi juoni ole kovin ennalta-arvattavissa. Elokuva onnistuu viihdyttämisen lisäksi myös koskettamaan. Kerkko Koskisen musiikki saattaa aluksi ärsyttää, mutta siihen kyllä tottuu elokuvan edetessä. Monet voivat varmasti samaistua elokuvan hahmojen tunteisiin, vaikka hahmot ovatkin ääriesimerkkejä tietyntyyppisistä ihmisistä.  Elokuvasta nauttivat varmasti eniten romanttisista komedioista pitävät.

 HULVATON MILLERIT- ELOKUVA

Millerit-elokuva (We're the Millers) on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut hullunhauska Rawson Marshall Thurberin ohjaama komedia. Elokuvan alussa huumediileri David Clarkin (Jason Sudeikis) rahat ja huumeet varastetaan. Tästä ei Davidin pomo, Brad Gurdlinger (Ed Helms) ilahdu,  vaan vaatii Davidia hakemaan huumelastin Meksikosta hänelle. Hän keksii palkata ” perheen”, joka mukanaan hänen olisi helpompaa käydä hakemassa tärkeä huumelasti Meksikosta. Tullissa perheellinen ei herättäisi epäilyjä, ainakaan yhtä paljon kuin yksin matkustava.

Elokuvan pääosissa nähdään stripparina työskentelevä Rose (Jennifer Aniston), joka esittää ”perheen” äitiä. Hidasälyinen naapurin teinipoika Kenny (Will Poulter) saa esittää perheen poikaa. Kadulla asuva, kotoaan karannut teinityttö Casey (Emma Roberts) on Kennyn "sisko". Näiden hahmojen avulla erittäin hauska roadtrip Meksikoon saakin alkunsa elokuvassa.

Elokuvassa luultavasti hauskinta on hahmojen välillä käydyt keskustelut.
Elokuva itsessään tarjoaa monia hauskoja kohtauksia, minkä ansiosta nauru ei lopu ollenkaan. Elokuvaa katsoessaan ei edes välillä tajua, että katsoo elokuvaa, koska koko elokuva on niin todentuntuinen. Elokuvan juoni ei sinänsä tarjoa mitään uutta. Elokuva toimisi jo hyvien näyttelijäsuoritusten ansiosta. Monissa elokuvissa juoni saattaa junnata, mutta tässä elokuvassa juoni menee koko ajan eteenpäin.

Aina kun tulee sellainen olo, että elokuvassa voisi siirtyä eteenpäin, niin sitten tapahtuukin jotain odottamatonta. Tämän takia noin kaksituntinen komedia vierähtääkin nopeasti. Heti viimeisen kohtauksen jälkeen tekee mieli katsoa se  uudelleen.

Näyttelijävalinnoissa on onnistuttu erinomaisesti, sillä jokainen näyttelee osansa hienosti. Näyttelijöitä katsoessa tuntuu,  että heillä on ollut elokuvan kuvauksissa erittäin hauskaa.

Lopuksi on sanottava, että Millerit-elokuva on paras komedia, jonka olen koskaan nähnyt. Tämän elokuvan ansiosta nauruhermot olivat kipeänä monta päivää.  Jos siis hieman ronskimpi ja uudempi komedia ”hullusta perheestä” matkalla Meksikoon hakemaan huumelastia kiinnostaa, kannattaa elokuva katsoa. Lupaan, että ette pety.