MAHTAVAA KESÄÄ KAIKILLE JA ONNEA UUSILLE YLIOPPILAILLE!

Arvostelukykymme epävarmuudesta

Kun kuusivuotias lapsi valitsee pahanmakuisen karkkipussin, eivät seuraukset ole itkun ja mahdollisen vatsalleen heittäytymisen siivittämää kohtausta kummoisemmat. Kun taas Napoleon Bonaparten arvostelukyky petti koskien Venäjän talvea, seuraukset olivat tuhoisat. Mutta vaikka arvostelukyvyn puutteesta johtuvilla valinnoilla ei olisikaan välttämättä ihmiskunnan kannalta tuhoisia seurauksia, on omaan arvostelukykyyn ja – tapaan ja siihen vaikuttaviin asioihin tarvetta kiinnittää huomiota.

Arvostelukykyymme vaikuttavien asioiden kirjo on valtava, joten epäonnistuneista valinnoistamme voimme vierittää syyn mahdollisesti myös muiden niskoille.  Ympäröivä yhteiskunta syöttää meille joka hetki uusia mielipiteitä ja näkökulmia samalla levittäen eteemme yhä uusia valinnanmahdollisuuksia. Myös omat läheisemme yrittävät, tiedostaen tai tiedostamatta, vaikuttaa valintoihimme muokatakseen niitä enemmän otollisiksi itselleen.  Jatko-opiskelupaikkaa hakevan nuoren äiti saattaa ehdottaa nuorelle lääkärin ammattia ajatellen lapsensa parasta, mutta kenties myös sitä, kuinka oman lapsen ammatinvalinnalla voisi myöhemmin aloittaa useat kahvipöytäkeskustelut rintaa röyhistäen. Myös toisilta ihmisiltä tulevat negatiiviset kommentit saattavat aiheuttaa oman arvostelukyvyn horjumista. Esimerkiksi uudet housut saattavat ostajan mielestä olla upeat, mutta kaverin todetessa ne halvan näköisiksi, jäävät housut usein kaapin pohjalle käyttämättöminä.

Myös ryhmään kuuluvuuden halu vaikuttaa päätöksiimme. Esimerkiksi yhä useammat nuoret aloittavat päihteidenkäytön vain kuuluakseen ns. suositumpien porukkaan. Arvostelukykymme on kuin vastasyntynyt hanhenpoikanen, sillä se seuraa sokeasti ensimmäistä näkemäänsä olentoa, kuten nuori ryhmässä muun ryhmän valintoja. Aivan täysin emme kuitenkaan voi rinnastaa nuoren “leimautumista” Lorenzin tutkimukseen, sillä ryhmän nuorisoryhmien keskuudessa tapahtuva  leimautuminen saattaa muuttua, tosin usein vain auktoriteetista toiseen. Kun nuorisoryhmä entinen “johtaja” esittää vääränlaisen näkökannan saatetaan hänen tilallee helposti vaihtaa toinen paremmalla aatteella siunattu. Tämä kuitenkin tapahtuu ryhmän toimiessa tiiviisti yhtenä ankkapoikueena. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin joten miellytämme, ja teemme valintamme muiden tavoin ehkä jopa selviytymisvaistona. Muiden vastustaminen ja erimielisyydet johtavat kuitenkin aina konflikteihin, joista saattaa seurata jopa yksin jääminen.

Saatamme horjuttaa arvostelukykyämme myös omin neuvoin. Esimerkiksi omat tunteemme saattavat hakata arvostelukyvyltämme jalkaa irti sumentamalla ymmärrystämme ja käsitystämme ympäröivistä asioista. Viha, rakkaus ja mustasukkaisuus ovat tunteita, joiden keskeltä on vaikeaa nähdä selvästi, missä kulkee oikea tie. Vahvat tunteet saattavat ajaa ihmisen peruuttamattomiin tekoihin, kuten Euripideen kirjassa Medeia, kun kirjan nimikkohenkilö surmaa omat lapsensa vain kostaakseen miehelleen.  Jälkeenpäin Medeia luultavasti katuu tekoaan ja sitä, että toimi pelkään tunteen ajamana. Myös kateellisuus toisen omaisuutta kohtaan vääristää omaa arvostelukykyä.  Kun naapurin uusi terassi näyttää upeammalta kuin oma toissa vuonna remontoitu, ohjaa kateellisuus huomaamaan omasta terassista vain huonot puolet.

Myös mainonta yrittää sumuttaa arvostelukykyämme niin alitajunnan kuin suoran toiminnankin kautta.  Mainonta yrittää markkinoida tuotteensa niin, että valintaa tehdessämme tuttu tuote tai brändi vie voiton.  Mainonnan keinot saavat meidät epäilemään aikaisempien tuotteidemme ja tapojemme toimivuutta ja haastaa ne uusilla. Kun uutta pölynimuria mainostetaan akulla ladattavaksi ja täten täysin johdottomaksi innostuu kuluttaja uuden tuotteen helppoudesta. Lopulta kuitenkin akun loppuminen kesken imuroinnin lienee lähes yhtä ikävää ellei ikävämpää kuin “alkuperäinen johto-ongelma”. Mainonta myös tavallaan korvaa ihmisen arvostelukykyä, sillä tuomalla tuotteet ja niiden ominaisuudet esille se luo kuluttajalle mahdollisuuden vain kulkea kaupassa kuin horroksessa ja valita tuote, jonka hyödyistä koottu lista on pisin.

Ennakkoluulot perustuvat vahvasti arvostelukykyymme.  Toisen ihmisen ulkoisen olemuksen ja käyttäytymisen perusteella teemme usein hänestä vahvan oletuksen ensinäkymällä.  Samalla tavalla teemme oletuksen niin ruoista, esineistä kuin tavoistakin ennen kuin opimme niistä oikein mitään. Tämä tekee meistä vähemmän kokeilunhaluisia. Jos näkisimme kulhollisen  perisuomalaista herkkua, mämmiä, ensimmäistä kertaa, saattaisimme pelkän ulkonäön perusteella jättää mämmin kokonaan maistamatta.

Arvostelukykymme epävarmuus johtuu kuitenkin loppujen lopuksi siitä, ettemme tiedä tarpeeksi. Jos kuusivuotias lapsi olisi tiennyt karkkipussin olevan vähemmän makoisa elämys, hän olisi valinnut toisen. Jos taas Napoleon olisi ollut tietoinen Venäjän hyytävästä talvesta, saattaisimme kirjoittaa historian esseisiimme täysin eri lopputuloksesta. Tieto on valtaa, mutta valta on myös oikeita valintoja. Tehdäksemme siis tulevaisuudessa hyviä valintoja täytynee meidän kartoittaa tietovarastojamme. Mediakriittisyys on myös hyvä keino välttää mainonnan ja sosiaalisten vaikuttimien hampaisiin joutumista. Mutta onko meidän aina pakko tehdä oikeita valintoja? Joskus väärä valinta ohjaa tielle, jonka olemassaolosta emme olisi muutoin tienneet mitään. Lisäksi omista vääristä valinnoista saattaa joskus seurata jotain hyvää toiselle, jos itseltä menee koulupaikka sivu suun, joku toinen saa sen. Ja emmekö me kaikki elä yhteisellä planeetalla?

Wanhat – tekoviiksistä iltapukuihin

Vanhojenpäivänä lukion toisen vuosikurssin opiskelijat juhlistavat nousuaan

lukionsa vanhimmiksi oppilaiksi. Edellisenä päivänä abiturientit on potkittu ulos.

Perinteen juuret

Vanhojen tanssien historia ulottuu 1930 –luvulle, jolloin muutaman helsinkiläislukion opiskelijat keksivät tämän nykyisin jo kovin tunnetun tavan juhlistaa omaa vanhuuttaan. Alkuperäisesti oppilaat pukeutuivat kirjaimellisesti vanhoihin vaatteisiin, yleensä vanhempien tai isovanhempien juhlapukuihin. Pojat saattoivat käyttää tekoviiksiä, korostaen ikääntymistään.

Menneestä nykyisyyteen

Nykyisin tilanne on kuitenkin toinen: mummon silkkipuku on korvattu

mittatilaustyönä tehdyllä iltapuvulla, jota korostavat kampaajalla tehty näyttävä

kampaus sekä timanttiset korkokengät. Onkin ollut paljon puhetta siitä, että

nykyiset juhlallisuudet menevät liiallisuuksiin. Tytöt varsinkin tuntuvat investoivan

suuria määriä rahaa vanhojenpäivään, sillä mekon tulee olla yksilöllinen ja erottua

joukosta. Kampauksen ja meikin tekee ammattilainen ja jotkut käyvät jopa

solariumissa.

Vanhojentanssit

Tanssit ovat vanhojenpäivänä tärkeässä asemassa, sillä koko päivä rakentuu niiden

ympärille. Opiskelijat tanssivat muille opiskelijoille, ystävilleen, perheilleen sekä

nykyisin myös esimerkiksi vanhainkodeissa ja päiväkodeissa. Tanssit harjoitellaan osana liikunnan valinnaista kurssia. Yleisimpiä tansseja ovat vanhat salonkitanssit, paritanssit ja kansantanssit. Usein tanssijat suunnittelevat itse yhden tanssinumeronsa.

Elimäen lukion perinteet

Elimäen lukiossa on tapana, että toisen vuoden opiskelijat aloittavat vanhojenpäivän vieton omalla aamunavauksella. Puheen ja musiikin jälkeen, on aika tanssia. Aamupäivällä vanhat tanssivat ensin yläasteen oppilaille ja sitten lukiolaisille ja viereisen alakoulun oppilaille. Tilaisuuden juontavat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat.

Nopeatempoisen päivän alkulämmittelyjen jälkeen on aika hengähtää lounaalla. Elimäellä vanhojen juhallinen lounas on osa päivän perinnettä. Lounaan menu on opiskelijoiden oma valitsema. Vanhat ruokailevat koulun ruokasalissa yhdessä opettajien kanssa. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kattavat aterian ja tarjoilevat pöytiin. Ennen ruokailun aloittamista on ollut tapana, että joku kakkosista pitää pienehkön puheen tovereilleen sekä opettajilleen.

 © Ninni Wallin

Ruokailun jälkeen tanssijat ilahduttavat päiväkodin, Vaskirinteen palvelukeskuksen ja Elimäen Hoivakodin sekä Puustellin lapsia sekä vanhuksia. Vanhojen päivä kysyykin

kovaa kuntoa. Ennen illan viimeistä esiintymistä, vanhat ruokailevat opiskelijoiden valitsemassa ravintolassa. Tämän vuoden vanhat ruokailivat Nevillessä, jossa heille tarjoiltiin Tex mex-buffet.

Illalla on taas aika pistää jalalla koreasti, sillä viimeiseksi opiskelijat esittelevät tanssitaitojaan sukulaisille ja ystäville. Tämä on monelle päivän ehkä se jännittävin osuus. Lopussa tanssijat hakevat yleisötanssien aikana omia perheenjäseniään tanssimaan. Kaikki halukkaat saavat myös astua tanssilattialle. Suosittuja tansseja ovat valssi, rock sekä fox-tanssit.

Vanhojenpäivän juhlallisuuksien jälkeen alkaa epävirallinen osuus, ”jatkot”, jonne kaikki lukion toisen vuoden opiskelijat on kutsuttu juhlistamaan raskasta päiväänsä. Jatkopaikkana tänä vuonna toimi metsästysmaja, Elimäen Niinimäessä. 

Ei kiitos

Anna-Leena Härkösen romaaniin pohajutuva elokuva Ei kiitos on hyvää viihdykettä puoleksitoista tunniksi. Samuli Valkmanin ohjaama elokuva kertoo nelikymppisen pariskunnan hiipuvasta seksielämästä. Miten käy kun mies ei enää haluakkaan? Elokuvan aikana saa nauraa aikuisten hölmöilylle, mutta myös muihin tunteisiin pääsee loistavasti mukaan elokuvateatterin penkistä.

Matti (Ville Virtanen) ja Heli (Anu Sinisalo) lähtevät romanttiselle matkalla, jonka tarkoitus on palauttaa kipinä parisuhteeseen, ainakin Heli kuvitteli näin. Heli löytää kuitenkin avun jostakin muualta, tai jostakin muusta. Jarno (Kai Vaine) on saksaa opettavan Helin oppilas, joka esittää vihjailevia lausahduksia opettajalleen kesken oppitunnin. Heli ja Jarno päätyvät sänkyyn, useamman kerran. Monien käänteiden jälkeen Matti ja Heli löytävät onnensa ja elokuva saa onnellisen lopun.

Elokuva on aivan loistavaa viihdettä kaveriporukalle tai ehkä myös nelikymppisille pariskunnille, jotka kärsivät seksielämän ongelmista. Ei kiitos ei kuitenkaan sovi ensitreffeille, kiusallisuuden tunteelta ei voi välttyä istuessaan puolitutun vieressä. Elokuva viihdyttä ronskilla huumorillaan, sekä aikuisten todellisilla ongelmilla, jotka on esitetty nyt suorasukaisesti ja rehellisesti, huumorilla höystettynä. Myös uskottomuuteen otetaan kantaa loistavalla tyylillä, mikä lasketaan pettämiseksi, kuka sen määrittelee ja kenellä siihen on oikeus?

Parhaan roolisuorituksen toteuttaa ehdottomasti Anu Sinisalo, hänet on kuin luotu Helin rooliin. Hänestä välittyy itsenäisen naisen asema, hän vaalii oikeuksiaan lakanoiden välissä, mutta myös muilla aloilla elämässään. Puolisoaan pettävä Heli ei kuitenkaan kannusta muita tekemään samaa, hän suree sitä, mitä on tehnyt. 

Ville Virtasen roolihahmon Matin rooli jää liian vajaaksi, alkuun kaipaisi ehkä enemmän kerrontaa siitä, miksi tämä ei enää halua vaimoaan. Tästä huolimatta elokuva etenee sopivaan tahtiin ja 97 minuutin pätkään mahtuu juuri sopivasti asiaa. Antaisin elokuvalle kouluarvosanaksi 8. Ei kiitos sopii varmasti kevyksi lauantai-illan viihteeksi ihmisille, jotka osaavat suhtautua seksiin ja sen ongelmiin sopivalla määrällä huumoria.

Keilailua ja kiipeilyä

Elimäen lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaat keilaamassa ja kiipeilemässä

Keilailua Kouvolassa

Keilahallilla mennään ensimmäiseksi valitsemaan sopivia keilakenkiä. Keilailussa käytetään erikoisvalmisteisia kenkiä, joiden pohjat estävät liukastumisen keilaradalle. Kengät sisältyvät radan vuokraan, joka on opiskelijalta 14€/tunti.

Kouvolan keilahallin työntekijä neuvoo keilmaamisessa. Hän antaa hyviä vinkkejä esimerkiksi vauhdinottoon. Keilaaminen on aluksi hieman haastavaa, mutta pian se alkaa sujua jo kohtuullisesti, vaikka kaikki eivät ole ennen keilanneet. Tunti kuluu keilaamisen parissa nopeasti.

Kiipeilyä brankkarilla

Nyt sitten voittaamaan itsensä! Kouvolan vanhan paloaseman eli brankkarin kiipeilyseinät on rakennettu paloletkujen kuivatukseen tarkoitettuun torniin ja niitä pitkin pystyy kiipeämään aivan tornin kattoon asti. Torni on korkea, joten paikka sopii hyvin korkeanpaikankammon voittamiseen.

Koska kiipeilyssä tarvitaan kaarevapohjaiset kengät, jotta kiipeäminen olisi helpompaa, ensiksi etsitään taas sopivia kenkiä. Korut käsketään ottaa pois turvallisuussyistä. Monia putoaminen seinältä pelottaa, mutta kiipeilyvaljaiden ja köyden varmistajan on tarkoitus taata turvallisuus. Muutamat ovat käyneet ennenkin kiipeilemässä, mutta myös ensikertalaisia on.

Ensimmäiset ovat jo kiipeilemässä. Jos jokin, niin kiipeily on hyvä keino voittaa itsensä sekä pelkonsa. Seinältä tulee leveästi hymyileviä kiipeilijöitä. Itsensä voittaminen on kai tässä lajissa se, miksi sitä ylipäänsä harrastetaan. Tosin kyllä siinä kuntoakin vaaditaan. On nimittäin yllättävän raskasta pysyä seinällä ja nostaa itseään ylöspäin. Onneksi varmistajat antavat neuvoja, minne seuraavaksi kannattaisi laittaa käsi tai jalka. Aina voi myös sanoa, jos haluaa alas. Kiipeilyssä on ehdottoman tärkeää luottaa valjaisiin sekä varmistajiin. Kun luottamus on kohdillaan, kiipeäminen on paljon helpompaa.

Kokeilu antoi kiipeilystä hyvän kuvan. Päivä onnistui kaikin puolin: olimme hyvin väsyneitä, mutta onnellisia.



Kiipeily Kouvolassa:
Osoite: Hallituskatu 11
Kiipeilykurssin hinta on 50€
Kiipeillä Kouvolassa voi brankkarin lisäksi myös Utissa.
Kiipeilykerho Kiila


Kouvolan keilahalli
Osoite: Salpausselänkatu 40
Ratavuokra/tunti: aikuinen 16€ alle 18v. 10€
Happy Bowling
Kuusankosken keilahalli
Myllykosken keilahalli