Arvostelukykymme epävarmuudesta

Kun kuusivuotias lapsi valitsee pahanmakuisen karkkipussin, eivät seuraukset ole itkun ja mahdollisen vatsalleen heittäytymisen siivittämää kohtausta kummoisemmat. Kun taas Napoleon Bonaparten arvostelukyky petti koskien Venäjän talvea, seuraukset olivat tuhoisat. Mutta vaikka arvostelukyvyn puutteesta johtuvilla valinnoilla ei olisikaan välttämättä ihmiskunnan kannalta tuhoisia seurauksia, on omaan arvostelukykyyn ja – tapaan ja siihen vaikuttaviin asioihin tarvetta kiinnittää huomiota.

Arvostelukykyymme vaikuttavien asioiden kirjo on valtava, joten epäonnistuneista valinnoistamme voimme vierittää syyn mahdollisesti myös muiden niskoille.  Ympäröivä yhteiskunta syöttää meille joka hetki uusia mielipiteitä ja näkökulmia samalla levittäen eteemme yhä uusia valinnanmahdollisuuksia. Myös omat läheisemme yrittävät, tiedostaen tai tiedostamatta, vaikuttaa valintoihimme muokatakseen niitä enemmän otollisiksi itselleen.  Jatko-opiskelupaikkaa hakevan nuoren äiti saattaa ehdottaa nuorelle lääkärin ammattia ajatellen lapsensa parasta, mutta kenties myös sitä, kuinka oman lapsen ammatinvalinnalla voisi myöhemmin aloittaa useat kahvipöytäkeskustelut rintaa röyhistäen. Myös toisilta ihmisiltä tulevat negatiiviset kommentit saattavat aiheuttaa oman arvostelukyvyn horjumista. Esimerkiksi uudet housut saattavat ostajan mielestä olla upeat, mutta kaverin todetessa ne halvan näköisiksi, jäävät housut usein kaapin pohjalle käyttämättöminä.

Myös ryhmään kuuluvuuden halu vaikuttaa päätöksiimme. Esimerkiksi yhä useammat nuoret aloittavat päihteidenkäytön vain kuuluakseen ns. suositumpien porukkaan. Arvostelukykymme on kuin vastasyntynyt hanhenpoikanen, sillä se seuraa sokeasti ensimmäistä näkemäänsä olentoa, kuten nuori ryhmässä muun ryhmän valintoja. Aivan täysin emme kuitenkaan voi rinnastaa nuoren “leimautumista” Lorenzin tutkimukseen, sillä ryhmän nuorisoryhmien keskuudessa tapahtuva  leimautuminen saattaa muuttua, tosin usein vain auktoriteetista toiseen. Kun nuorisoryhmä entinen “johtaja” esittää vääränlaisen näkökannan saatetaan hänen tilallee helposti vaihtaa toinen paremmalla aatteella siunattu. Tämä kuitenkin tapahtuu ryhmän toimiessa tiiviisti yhtenä ankkapoikueena. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin joten miellytämme, ja teemme valintamme muiden tavoin ehkä jopa selviytymisvaistona. Muiden vastustaminen ja erimielisyydet johtavat kuitenkin aina konflikteihin, joista saattaa seurata jopa yksin jääminen.

Saatamme horjuttaa arvostelukykyämme myös omin neuvoin. Esimerkiksi omat tunteemme saattavat hakata arvostelukyvyltämme jalkaa irti sumentamalla ymmärrystämme ja käsitystämme ympäröivistä asioista. Viha, rakkaus ja mustasukkaisuus ovat tunteita, joiden keskeltä on vaikeaa nähdä selvästi, missä kulkee oikea tie. Vahvat tunteet saattavat ajaa ihmisen peruuttamattomiin tekoihin, kuten Euripideen kirjassa Medeia, kun kirjan nimikkohenkilö surmaa omat lapsensa vain kostaakseen miehelleen.  Jälkeenpäin Medeia luultavasti katuu tekoaan ja sitä, että toimi pelkään tunteen ajamana. Myös kateellisuus toisen omaisuutta kohtaan vääristää omaa arvostelukykyä.  Kun naapurin uusi terassi näyttää upeammalta kuin oma toissa vuonna remontoitu, ohjaa kateellisuus huomaamaan omasta terassista vain huonot puolet.

Myös mainonta yrittää sumuttaa arvostelukykyämme niin alitajunnan kuin suoran toiminnankin kautta.  Mainonta yrittää markkinoida tuotteensa niin, että valintaa tehdessämme tuttu tuote tai brändi vie voiton.  Mainonnan keinot saavat meidät epäilemään aikaisempien tuotteidemme ja tapojemme toimivuutta ja haastaa ne uusilla. Kun uutta pölynimuria mainostetaan akulla ladattavaksi ja täten täysin johdottomaksi innostuu kuluttaja uuden tuotteen helppoudesta. Lopulta kuitenkin akun loppuminen kesken imuroinnin lienee lähes yhtä ikävää ellei ikävämpää kuin “alkuperäinen johto-ongelma”. Mainonta myös tavallaan korvaa ihmisen arvostelukykyä, sillä tuomalla tuotteet ja niiden ominaisuudet esille se luo kuluttajalle mahdollisuuden vain kulkea kaupassa kuin horroksessa ja valita tuote, jonka hyödyistä koottu lista on pisin.

Ennakkoluulot perustuvat vahvasti arvostelukykyymme.  Toisen ihmisen ulkoisen olemuksen ja käyttäytymisen perusteella teemme usein hänestä vahvan oletuksen ensinäkymällä.  Samalla tavalla teemme oletuksen niin ruoista, esineistä kuin tavoistakin ennen kuin opimme niistä oikein mitään. Tämä tekee meistä vähemmän kokeilunhaluisia. Jos näkisimme kulhollisen  perisuomalaista herkkua, mämmiä, ensimmäistä kertaa, saattaisimme pelkän ulkonäön perusteella jättää mämmin kokonaan maistamatta.

Arvostelukykymme epävarmuus johtuu kuitenkin loppujen lopuksi siitä, ettemme tiedä tarpeeksi. Jos kuusivuotias lapsi olisi tiennyt karkkipussin olevan vähemmän makoisa elämys, hän olisi valinnut toisen. Jos taas Napoleon olisi ollut tietoinen Venäjän hyytävästä talvesta, saattaisimme kirjoittaa historian esseisiimme täysin eri lopputuloksesta. Tieto on valtaa, mutta valta on myös oikeita valintoja. Tehdäksemme siis tulevaisuudessa hyviä valintoja täytynee meidän kartoittaa tietovarastojamme. Mediakriittisyys on myös hyvä keino välttää mainonnan ja sosiaalisten vaikuttimien hampaisiin joutumista. Mutta onko meidän aina pakko tehdä oikeita valintoja? Joskus väärä valinta ohjaa tielle, jonka olemassaolosta emme olisi muutoin tienneet mitään. Lisäksi omista vääristä valinnoista saattaa joskus seurata jotain hyvää toiselle, jos itseltä menee koulupaikka sivu suun, joku toinen saa sen. Ja emmekö me kaikki elä yhteisellä planeetalla?